keskiviikko 8. tammikuuta 2020

P.S.-blogin päivittäminen on päättynyt - tervetuloa MuseoPro!




Kiitos P.S.-blogin lukijoille!

Museoliitto on avannut joulukuussa 2019 museoammattilaisille suunnatun verkkojulkaisun MuseoPron. Julkaisuun kuuluu näkökulmia-palsta, joka korvaa P.S.-blogin.

P.S.-blogissa on julkaistu kaikkiaan 333 postausta vuosina 2012-2020. Blogin sisällöt jäävät verkkoon ja niihin voi linkittää jatkossakin.

Tervetuloa MuseoPron lukijaksi keskustelemaan museoammattilaisille ajankohtaisista teemoista!

Tuuli Rajavuori
Kirjoittaja työskentelee viestintäpäällikkönä Suomen museoliitossa

maanantai 2. joulukuuta 2019

Osallisuus kulttuuriperintöhankkeen vuorovaikutuksessa

Kuva: Peggy ja Marco Lachmann-Anke  

Taru Kuhalampi tarkasteli pro gradu -tutkielmassaan, miten nuorten osallisuus muodostui Mobiilireittejä kulttuuriperintöön -hankkeessa. Tässä blogitekstissä Kuhalampi kertoo, millaisia seikkoja on hyvä huomioida osallistavassa työskentelyssä.

Osallisuus on käsite, ilmiö ja ihanne, jolle löytyy yhtä monta määritelmää kuin määrittelijääkin. Puheviestinnän pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli ymmärtää osallisuutta vuorovaikutuksen ilmiönä nuorten näkökulmasta.

Mobiilireittejä kulttuuriperintöön -hankkeessa lasten ja nuorten ryhmät toteuttivat yhdessä opettajien tai ohjaajien kanssa mobiilireittejä Seinätön museo -palvelualustalle. Hankkeen tarkoituksena oli vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta kulttuuriperintöön ja mahdollistaa uudenlainen yhteistyö koulujen ja museoiden välille. 

Loin menetelmän, jonka avulla nuoret pääsivät itse määrittelemään osallisuutta. Menetelmän tehtävät löytyvät Kulttuuriperinnön vuosikellosta.

Hankkeeseen osallistuneiden nuorien lisäksi haastattelin mukana olleita opettajia ja museoasiantuntijoita. Tuon blogissa esiin osallisuuden näkökulmien ja tutkimukseni tulosten lisäksi haastatteluissa kuvattuja kokemuksia.

Kuva: Jonathan Singer
Osallistamista, osallistumista vai osallisuutta?

Osallistaminen, osallistuminen ja osallisuus liittyvät usein toisiinsa, ja käsitteitä käytetään ristiin ja rinnakkain. Osallisuuteen liittyy usein ajatus vapaudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa päätöksiin. Tämä saattaa kuitenkin olla ristiriitaisessa yhteydessä osallistavien hankkeiden kanssa, joissa toimintaan osallistuminen ei välttämättä ole vapaaehtoista. 

Gradussani tarkasteltu nuorten ryhmä teki mobiilireitin osana opintojaan. Halusin selvittää, miten nuoret tulkitsivat mobiilireitin parissa työskentelyä tilanteessa, joka ei ollut heille lähtökohtaisesti vapaaehtoinen ja millaiseksi osallisuus tämän myötä rakentui. 

Mobiilireittityöskentelyn alussa nuoret vierailivat opettajan kanssa museossa, jossa museoasiantuntijat johdattivat heidät aiheen pariin. Tämän jälkeen työskentelyä jatkettiin pienryhmissä. 

Nuoret kuvasivat työskentelyn aloituksen luentomaisuuden ja epäselvän ohjeistuksen itselleen toimimattomaksi. Pienryhmätyöskentelyn koettiin kuitenkin tukevan osallisuutta. Nuorille oli tärkeää, että he kokivat olevansa tarpeellisia. Oman luokan kanssa työskentely loi kuulumisen kokemusta.

”Aluksi ei kiinnostanut yhtään enkä oikein keskittynyt koko asiaan. Mutta kun kävimme museossa ja otimme tietokoneet, niin alkoi näyttää siltä, että tämähän voikin olla ihan mielenkiintoista.” -Nuori

”Siitä lähtien kun minulle annettiin oma piste, niin olen koko kurssin ajan tuntenut itseni tarpeelliseksi. Tämä pitää tehdä ja tämä tulee monille ihmisille eli se pitää tehdä hyvin.” -Nuori

Vaikuttaminen muodostuu vapaudesta ja motivaatiosta

Monet nuoret kokivat vaikutusmahdollisuutensa hyviksi projektin aikana. Tähän vaikuttivat tilanteet, joissa museoasiantuntijat tai opettajat tiedustelivat koko ryhmältä mielipiteitä tai ideoita. Vaikka nuori saattoi tällaisessa tilanteessa kokea vaikutusmahdollisuutensa hyväksi, hän ei välttämättä kuitenkaan esittänyt omaa mielipidettään tai ottanut kantaa asiaan — motivaatiota vaikuttamiseen ei välttämättä ollut. 

Seuraavat nuoren, museoasiantuntijan ja opettajan näkemykset kuvastavat, miten vapaus ja rajoitteet voivat näyttäytyä hyvin erilaisina eri toimijoiden näkökulmasta.

Kuva: Ryan Ng
”Saamme vaikuttaa siihen, miten reitin kulku ja tarina etenee. On kiva, että vaikutusvalta on meidän koko luokalla ja kaikki saavat antaa oman panoksensa. Kaikkien luovuus näkyy!” -Nuori

”Nuorille annettiin aika vapaat kädet reitin toteutuksen suhteen alustan puitteissa. Meillä oli teeman ja aineiston antajan rooli. Aika paljon mietimme etukäteen, että missä kulkee se raja siinä, kuinka paljon ideoita annamme. Tässä oli tiukka aikataulu ja me tehtiin ehdotuksia aineiston käyttöön ja näitä ideoita opiskelijat lähtivätkin sitten seuraamaan.” -Museoasiantuntija

”Tilanne oli haastava, koska työtä tehtiin aikapaineessa. Nuorten motivaatio ei ollut parhaimmillaan, eikä ollut sellaista luovaa ilmapiiriä. Nuoret tarvitsivat tosi selkeät ohjeet. Se, että annetaan vapaat kädet, on nuorille haastavaa. Kultaisen keskitien löytäminen on vaikea asiassa, johon nuorilla ei ole tarttumapintaa. Nuorilla ei välttämättä ole tilaa ja aikaa näissä aikaraameissa lähteä miettimään, mitä kulttuuriperintö voisi olla. Tarina ja aihe oli saneltu valmiiksi museon puolelta ja materiaali, josta reitti koostettiin, oli valmiina.” 
-Opettaja 

Toinen opettajista kertoi nuorten ohjaamisen olevan ajoittain haastavaa, koska aihe oli myös hänelle itselleen vieras. Museoasiantuntijat toivat myös esiin, että he olisivat voineet olla vahvemmin mukana, kun nuoret suunnittelivat ja työstivät mobiilireittiä. Opettajilla ja museoasiantuntijoilla oli yhtäläinen kokemus siitä, että mobiilireitin kanssa tuli liian kiire ja nuorten motivoinnissa olisi ollut parantamisen varaa. 

Mikäli aiheeseen tutustuminen jää kiireen ja suoritusmentaliteetin jalkoihin, ei kulttuuriperinnön omakohtaisten merkitysten äärelle välttämättä ehditä pysähtyä. Kulttuuriperintöä kuvasi yksi nuorista haastattelussa seuraavasti:

”Ei toi aihe ole mitenkään mielenkiintoisempi kuin ennen. Ehkä museo ei olo mikään nuorten juttu.” –Nuori

Mielestäni olisi tärkeää kartoittaa, millaisia tavoitteita osallistuvilla nuorilla on, millaisiin asioihin he haluavat vaikuttaa ja millaisena työskentely heidän näkökulmastaan tarkasteltuna näyttäytyy. Tässä saattaa olla hyvin paljon eroavaisuuksia nuorten välillä ja olisi tärkeää, että erilaiset kokemukset tulisivat kuulluiksi. 

Hankkeessa hankepäällikkönä toiminut Eva-Maria Silvennoinen Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seurasta toi esiin, että hankkeessa toimivien kesken olisi tärkeää yhteisesti määritellä, millaista kulttuuriperintöosallisuutta hankkeella tavoitellaan ja miten kulttuuriperintöosallisuus määritellään.

Kuva: Pixabay
Osallisuus vuorovaikutuksessa muovautuvana prosessina

Nuorten vuorovaikutuksessa korostui levottomuus ja keskittymiseen liittyvät haasteet, mutta samaan aikaan myös avoimuus, hyvä ryhmähenki ja ystävyyden merkitys. Yhdessä toiminen on väistämättä yhteydessä yksilöiden aiempaan yhteistoimintaan ja vuorovaikutushistoriaan. 

Osallistavaa työskentelyä suunniteltaessa olisi hyvä ennakolta kartoittaa, millaista ryhmän vuorovaikutus on sekä mitä olisi hyvä huomioida työskentelytapoja ja sisältöjä suunniteltaessa. Vasta ryhmän vuorovaikutusta ymmärtämällä voidaan hahmottaa, millaiset ovat osallisuuden lähtökohdat ja millaisena se voisi toteutua. 

Toinen ryhmän opettajista pohti, että olisi ollut hyvä tutustuttaa nuoret ja museoasiantuntijat toisiinsa ensin ja aloittaa työskentely vasta tämän jälkeen. Myös museoasiantuntijat toivat esiin, kuinka ryhmään tutustuminen ja toiminnan suunnittelu tutustumisen pohjalta olisi ollut tärkeää.

Osallisuudella ei ole alku- ja päätepistettä vaan se rakentuu ennen hanketta, sen aikana ja hankkeen jälkeen. Koulujen ja museoiden välinen yhteistyö on prosessi, joka haastaa kaikki osapuolet tarkastelemaan toimintamalleja uudesta näkökulmasta. 

Osallistavassa työskentelyssä kaikki mukanaolevat tahot voivat oppia toisiltaan. Oivallusten aihiot voivat myöhemmin täydentyä, jolloin osallisuus jäsentyy ja muotoutuu kaikkien mukana olevien näkökulmasta. 


Kuva: Michal Parzuchowski

Vinkkilista osallisuuden muotoiluun:

1. Pohdi, miten osallisuus määritellään, millaista osallistumista tavoitellaan ja mikä on työskentelyn osallisuustavoite. Työstä määritelmääsi yhdessä kaikkien mukana olevien tahojen, myös osallistettavan ryhmän kanssa.  

2. Muista, ettei työskentely rakennu tyhjiössä. Selvitä mahdollisuuksien mukaan jo ennakkoon, millaista vuorovaikutus ryhmässä on, millaiset työskentelytavat ryhmälle sopivat ja millaisista asioista ryhmän jäsenet ovat innostuneita. Hyödynnä tietoa työskentelyn suunnittelussa.

3. Mieti millaista osallisuutta tai osallistumista aikaraameissa on mahdollista toteuttaa. Vähemmän voi olla enemmän, jos se rauhoittaa työskentelyä ja mahdollistaa aiheen pohdiskelun ja tutkiskelun. Vuorovaikutuksessa ei kannata korostaa kiirettä, sillä se voi lisätä suorittavaa asennetta.

Taru Kuhalampi

maanantai 25. marraskuuta 2019

Museokortti vaikuttaa

Museokortti lanseerattiin kuluttajille vuonna 2015.
Kuva: Ella Karttunen.

FMA Creations Oy teetti tieteellisen tutkimuksen Museokortin talousvaikutusista.
Tässä blogitekstissä yhtiön toimitusjohtaja Kimmo Levä kiteyttää tutkimustuloksia ja katsoo tulevaan.

Museokortti perustettiin Suomen museoliiton hallituksen päätöksellä 11.12.2014. Tavoitteeksi asetettiin museoiden kävijämäärän ja pääsymaksutulojen kasvattaminen sekä näkyvyyden lisääminen. Hankkeen taustalla oli Museoliiton strategia. 

Strategiaan oli kirjattu, kuinka museoiden taloudellinen menestys edellytti tiiviimpää yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. Museotoiminnan menestys puolestaan edellytti entistä enemmän näkyvyyttä – ja näkyvyyden saavuttaminen kasvavia panostuksia markkinointiin, viestintään ja myyntiin. 

Museokortti-järjestelmän perustaminen oli Suomen museoliitolle huomattava taloudellinen riski, mutta erityisesti Hollannista saadun esimerkin perusteella museoalalle myös huomattava mahdollisuus. Suomen museoliiton hallitus pohtikin vuosina 2013-2014 kokouksen jos toisenkin kahta kysymystä: 

• Onko meillä varaa perustaa Museokortti-järjestelmä? 
• Onko meillä varaa olla perustamatta Museokortti-järjestelmää?

Museokortti lanseerattiin kuluttajille 5.5.2015. Jo ensimmäisten kuukausien jälkeen oli selvää, että Suomen museoliitolla oli varaa järjestelmän perustamiseen. Museokortti-järjestelmän ylläpitoon perustetulle yhtiölle, FMA Creationsille, lainatut varat saatiin takaisin jo alkuvuodesta 2016. Tämän jälkeen yhtiö on pyörinyt omillaan. 

Toiseen kysymykseen ei saatu ensimmäisen puolen vuoden aikana vastausta, eikä yhtenäisen näkemyksen muodostaminen Museokortin talousvaikutuksista ole ollut yksinkertaista tämän jälkeenkään. Sen sijaan yksimielisyys on vallinnut siitä, että Museokortti on kasvattanut museovierailijoiden määrää, lisännyt näkyvyyttä sekä muuttanut ihmisten tapaa käyttää museoiden palveluja.


Kuva: Museokortti

Museotilaston perusteella on selvää, että museoiden pääsylippu- ja palvelutulot ovat olleet vuosina 2015-2018 vahvassa kasvussa. Pääsymaksutulot ovat nousseet näinä vuosina 10 miljoonaa euroa, 13,9 miljoonasta 23,8 miljoonaan euroon. Kasvusta yksittäisten pääsylippujen osuus on 2,5 miljoonaa euroa ja Museokortin tuottamien tulojen 7,4 miljoonaa euroa. Yksittäisten pääsylippujen myyntitulo on jatkanut kasvuaan koko 2010-luvun. Trendin kääntyminen jyrkäksi pääsylipputulojen nousuksi ajoittuu Museokortin lanseerausvuoteen 2015. Tilastosta olisi pääteltävissä, että Museokortin tuottamat tulot ovat olleet vuosina 2015-2018 lähes puhdasta lisätuloa.

Museokortin talousvaikutusten tarkemmaksi selvittämiseksi FMA Creations päätti kuluvan vuoden keväällä teettää aikaisemmin tehtyjen selvitysten rinnalle tieteellisen tutkimuksen. Tutkimuksen keskeisimmiksi kysymyksiksi asetettiin: 

• Onko Museokortti lisännyt museoiden tuloja? 
• Minkä verran Museokortti vaikuttaa ihmisten museovierailuihin?

Lisäksi haluttiin selvittää:

• Millaisia mielikuvia ihmisillä on museoista? 
• Millä Museokortin ostohinnalla yhtiön liikevaihto, ja Museokortin kautta museoille tulevat tulot, olisivat suurimmillaan?

Tutkimus kohdistettiin sekä museokortillisille että museokortittomille museoiden käyttäjille koko Suomen alueella. Tutkimuksen tekijäksi valikoitui Aalto yliopiston tutkijoista koostuva tutkijayhteisö Nordic Institute of Business & Society (NIBS). 

Tutkimuksen keskeisimmät tulokset olivat:

• Suomalaisten museoiden laatutaso on noussut viimeisen kolmen vuoden aikana.
• Kokoelmien ja näyttelyiden kiinnostavuus sekä pääsylippujen hinnat ovat merkittävimmät museoissa käymistä vähentävät tekijät.
• Museokortin omistajien museokäyntien määrä tippuisi alle kolmannekseen, jos heillä ei olisi Museokorttia.
• Yli puolet vierailijoista käy museoissa tyypillisesti yhden seuralaisen kanssa, riippumatta siitä omistaako Museokorttia tai ei.
• Museokortin omistajat käyttävät museoiden oheispalveluja saman verran kuin muut museovierailijat.
• Kokonaisuudessaan Museokortilliset kuluttavat oheispalveluihin vuodessa lähes viisi kertaa enemmän rahaa kuin keskimääräinen museokävijä.
• Museoiden normaalihintaiset pääsyliput ovat kalliimpia kuin ihmisten mielikuva hinnoista. Lisäksi vastaajat arvioivat, että museoiden pääsylippujen pitäisi olla noin 25–33% nykyistä halvempia.
• Mikäli Museokortin hintaa nostettaisiin viidellä eurolla, koskien sekä uuden kortin ostamista että vanhan kortin uusimista, vähentäisi se asiakkaina etenkin nuoria, opiskelijoita, pääkaupunkiseudun ulkopuolisia ja työttömiä.

Kokonaisuudessaan tutkimus on luettavissa linkistä https://museot.fi/doc/tutkimukset/Museokorttitutkimus-2019.pdf.

Yli puolet vierailijoista käy museoissa tyypillisesti yhden seuralaisen kanssa.
Kuva: Ella Karttunen

Tutkimuksen tulokset ovat yksiselitteiset. Museokortti on vahvistanut museoiden pääsylipputuloja ja muiden näyttelytoimintaan liittyvien tulojen kasvua. Myös mielikuva museoista on kohentunut käytön lisääntymisen myötä. Tutkimuksen hälyttävin tulos oli, että yksittäisten pääsylippujen hinta on selkeästi saavuttanut kipurajan. Kävijät sekä odottavat että olettavat niiden olevan nykyistä edullisempia. 

Museoiden kokonaistalouden näkökulmasta huolestuttavaa on, että kasvu ei ole merkittävästi lisännyt museoiden budjettien väljyyttä. Vuosina 2015-2018 museoiden yhteenlasketut kulubudjetit kasvoivat vain 3,7 miljoonaa euroa. Vajaa puolet kulujen kasvusta käytettiin näyttelytoiminnan ylläpitoon ja kehittämiseen. 

Suurimpana syynä sille, ettei kasvanut pääsymaksutulo ole lisännyt museoiden talouden väljyyttä on se, että merkittävä osa pääsymaksutulojen kasvusta meni valtionosuusleikkausten paikkaamiseen. Valtionosuudet laskivat 4,7 miljoonaa euroa vuosina 2015-2018. Tämän perusteella museoala onnistui nostamaan palvelutuloja juuri oikeaan aikaan. Ilman vuodesta 2015 alkaen toteutunutta jyrkkää pääsymaksutulojen nousua, museoalan budjetit olisivat kääntyneet laskuun. 

Vuonna 2019 Museokortilla maksettujen käyntien määrä ja Museokortin myynti ovat olleet huomattavassa kasvussa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kävijämäärissä ja museoiden pääsymaksutuloissa tullaan jälleen tekemään uudet ennätykset. Toivottavaa luonnollisesti on, että pääsymaksutulojen kasvu alkaisi tuottaa väljyyttä ja lisää toimintarahaa museoiden budjetteihin. Tätä odotusta tukee valtionosuusrahoituksen kääntyminen kasvu-uralle. Uhan näkymälle kuitenkin aiheuttaa kuntatalouden heikko tila. 

Museokortilla on tulevina vuosina edelleen mahdollisuudet tuottaa, alkuperäisen tavoitteen mukaisesti, kasvavaa tulovirtaa ja näkyvyyttä museoille. Museokortti-yhtiö on laatimassa vuoteen 2023 ulottuvaa strategiaa, jossa keskeisimpinä kysymyksinä ovat:

• Minkä kokoinen nykyisellä Museokortti-konseptilla toteutettava myyntipotentiaali on?
• Millaisia panostuksia sen saavuttaminen edellyttää?

Lisäksi pohdinnassa on, millaisella konseptilla Museokortti 2020-luvulla eteläpohjalaisittain määriteltynä ”pysyy ja paranoo”.  Museoliiton hallituksen vuonna 2014 asettamat tavoitteet ovat luonnollisesti edelleen ajankohtaiset, vaikkakin tältä osin rima voidaan asettaa aikaisempaa korkeammalle. 

Kimmo Levä
Toimitusjohtaja
FMA Creations Oy

maanantai 11. marraskuuta 2019

Kepparit esiin – Palvelumuotoilu on tasa-arvoteko!


Mestarit & kisällit -hankekoordinaattori tässä moi! Valmistelussa kaikenikäisten kotikulma-työpaja elokuun kotiseutupäivillä Tuusulassa. Kuva: Anna-Maija Halme


Mestarit ja kisällit -hankkeen koordinaattori Maria Talvitie kannustaa museoalanammattilaisia hyödyntämään palvelumuotoilun perusteita ja uteliaan rohkeaa työotetta.

Palvelumuotoilu, eli muotoilun menetelmien, asiakaskeskeisyyden ja muotoiluajattelun hyödyntäminen palvelujen tuottamisessa, on terminä kantautunut varmasti jo kaikkien korviin. Monen yhteisön ja organisaation toimintakulttuuriinkin sujahtanut kapulailmaus kätkee sisäänsä pehmeitä arvoja ja halun ymmärtää toista.

Mestarit & kisällit -sukupolvihankkeessa palvelumuotoilu ja muotoiluajattelu on kaiken lähtökohta. Hankkeessa tuodaan uusia toimintatapoja ja osallisuuden paikkoja kotiseutu- ja kulttuuriperintötyöhön. Lapset, nuoret ja eläkeikäiset kutsutaan suunnittelemaan ja toteuttamaan näköistään toimintaa yhdessä – oppimaan toinen toisiltaan paikalliskulttuurista, menneestä ja tästä päivästä. Mestarit & kisällit -toimintamallia luodaan yhtäaikaisesti paikallisten kotiseuturyhmien kohdatessa, milloin katutaiteen milloin muistelun äärellä.

Hanke on oikeastaan yksi iso palvelumuotoiluprosessi. Eri-ikäiset asiantuntijat omalta osaltaan auttavat etsimään vastausta siihen, miten tuoda osallisuutta, moniäänisyyttä, sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja kulttuurivaihtoa paikallisyhteisöjen toimintaan.

Helsinki Urban Artin ja Pasilan Asukastalon mestarit ja kisällit yhdistivät voimansa ja sutivat väriä Itä-Pasilan betoniin. Kuva: Jaakko Blomberg

Meillä palvelumuotoillaan?

Palvelumuotoilu on enemmän kuin muutaman kivan metodin, kanvaasin ja asiakaskyselyn summa. Kaikki lähtee muotoiluajattelusta ja -asenteesta:

• Uteliaisuudesta sekä halusta hypätä tuntemattomaan
• Suunnitelluista kokeiluista
• Oman asiantuntijaroolin jakamisesta muille
• Tutkimuksenomaisen prosessin hyväksymisestä ja omien ennakko-oletusten hylkäämisestä
• Arvovaaka-tasapainottelusta eli siitä, mitä arvoa asiakas, palvelunkäyttäjä tai osallistuja kokee ja toisaalta siitä, mitä tehtävää palvelua tarjoava tavoittelee ja mitä se kykenee hyvin tuottamaan

Ei välttämättä mitään rakettitiedettä, mutta tekijäjoukolta paljon epävarmuudensietoa, yhdessä tekemisen kykyä ja asiakasempatiaa kysyvää hommaa. Siksi on hurjan tärkeää olla unohtamatta viimeisenä listassa mainittua palvelun tuottajan tehtävää ja siihen käytössä olevia resursseja. Palvelumuotoilu on luovaa työtä ja luova työ vaatii aikaa reflektointiin ja luvan myös haparoimiselle ja epäonnistumisille.

”Tiedän, etten tiedä mitään”

Omassa työssäni ympärilläni pyörii tällä hetkellä reilu parikymmentä kokeilua eri puolilla Suomea. Jokainen Mestarit & kisällit -ryhmä etsii omia sopivia tapoja edistää eri-ikäisten osallisuutta kotiseutu- ja kulttuuriperintökentällä. Toimintaan hyppääminen on vaatinut rohkeutta saattaa omat totutut toimintatavat tarkastelun ja mahdollisen muutoksen ja myllerryksen alle.

Kun tekemisen suunnitteluun otetaankin mukaan lapsia, nuoria ja eläkeikäisiä, ei täysin voida tietää tai hallita sitä mitä syntyy. Epätietoisuus voi tuntua ahdistavalta tai vapauttavalta tai vaikka molemmilta. Koordinaattorina voin kuitenkin tässä vaiheessa hanketta paljastaa, että poikkeuksetta saalis on tähän mennessä ollut odotukset ylittäviä kohtaamisia, koskettavia ja liikuttavia tarinoita sekä arvokasta sukupolvien välistä dialogia. Voiko parempaa toivoa?

Kepparilla taivaanrantaan 
Karjalanpiirakoiden rypyttäminen
voi olla hermojaraastavaa hommaa
ilman rauhallista ja osaavaa opettajaa.
Kuva: Susanna Kekkonen



Itselleni palvelumuotoilu on ennen kaikkea keppihevonen asiakaskeskeisyyteen ja osallisuuteen, pienimmänkin äänen kuulumisen varmistaja ja tasa-arvoteko. 

Huolellisesti ja avoimin mielin toteutettu palvelumuotoilu-prosessi osallistaa mielekkäällä tavalla kaikki tärkeät sidosryhmät ja toivottaa tervetulleeksi eri tahojen asiantuntemuksen. Aikaa vievin ja aivonystyröitä kuluttavin vaihe prosessissa onkin hoksata, millä tavoin eri ihmisten aito ääni saadaan kuuluviin. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että ennemmin kohtaamisen, tutustumisen ja kokemuksen jakamisen kautta kuin Google Forms-kyselyitä vinguttamalla

Palvelumuotoiluprosessiin hyppääminen voi vaatia suurta tai pientä muutosta omassa toimintakulttuurissa. Harkittu prosessi ja asiakkaan, käyttäjän tai osallistujan aito kuuntelu opettaa kuitenkin aivan varmasti jotakin äärimmäisen hyödyllistä omasta toiminnasta ja toimintaympäristöstä. Siispä sydämet auki, palvelumuotoilukeppari alle ja rohkeasti kohti kohtaamisia!


Lisää Mestarit & kisällit -hankkeesta: https://kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/mestarit-ja-kisallit/ 
Facebook: https://www.facebook.com/kotiseuturakkaus/ 
Instagram: https://www.instagram.com/mestaritjakisallit/

Maria Talvitie
Kirjoittaja on Mestarit ja kisällit -hankkeen koordinaattori


tiistai 29. lokakuuta 2019

Mitä jos puhuttaisiin vaihteeksi sisällöistä?

4. huhtikuuta 2019 Finna-Foorumi järjestettiin ensimmäistä kertaa. Suuri joukko kookontui Kansallismuseoon keskustelemaan muun muassa museokentän ajankohtaisista digihankkeista. 

Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Finnan konsortioryhmän varajäsen Leena Paaskoski toteaa museoiden oppineen hyvin jäsentämään ja muotoilemaan tietoa digitaalisessa ympäristössä. Paaskosken mukaan sisällöistä keskustellaan kuitenkin aivan liian vähän. Tätä teemaa käsitellään Kiasmassa 20.11. järjestettävässä Finna-Foorumissa.

Museoiden viime keväänä perustettu Finna-Foorumi järjestää 20.11.2019 Helsingissä tärkeän kehittämistyöpajan. Tapahtumassa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tietoja museokokoelmistamme Finnassa jatkossa näkyy. Tällä kulttuuriperintötiedon digitaalisella näkyvyydellä puolestaan on ratkaisevia vaikutuksia siihen, millä tavalla, miten helposti tai miten monipuolisesti museokokoelmia yhteiskunnassa voidaan hyödyntää. Museokokoelmien kulttuurista tietoa voitaisiin käyttää tulevaisuudessa paljon entistä enemmän, ja se edellyttää digitaalisen saavutettavuuden lisäksi tietosisältöjen tuottamisen ja näyttämisen kehittämistä.
Finna.fi tarjoaa jo nyt valtavasti kulttuuriperintötietoa – lähes 300 000 museoesineestä, lähes 50 000 taideteoksesta, 1,2 miljoonasta valokuvasta ja lukuisista muista museo-objekteista – ja määrä kasvaa kaiken aikaa. Mutta näytämmekö Finnassa riittävästi tietoa? Juuri oikeita ja käyttäjien tarvitsemia tietoja? Näkyykö tieto käyttäjien kannalta ymmärrettävällä tavalla? Aivan toinen kysymys on tietysti se, tallennammeko museoissa ylipäätään yhteiskunnan tarpeiden näkökulmasta kokonaisuudessaan riittävän relevanttia tietoa museo-objekteistamme.
Kun museoiden tietojärjestelmiä menneillä vuosikymmenillä vasta pystytettiin, sisällöt olivat olleet museoiden fokuksessa jo kauan. Sisällöistä puhuttiin paljon, vaikka niin sanottu luettelointitieto onkin pysynyt hämmästyttävän samankaltaisena läpi koko museohistorian. Museoalalla oli epäilyksiä siitä, etteivät tietotekniset järjestelmät pystyisi kuvaamaan monimuotoista kulttuuriperintöä. Kun tietojärjestelmät sitten vakiintuivat, keskustelun ydin siirtyi nopeasti tiedon muotoon ja sen vaatimaan tekniikkaan. Nyt olemme jo hyvin hahmottaneet sen, miten tieto tulee jäsentää ja muotoilla, jotta se on yhteismitallista ja haettavaa. Sisällöistä kuitenkin keskustelemme aivan liian vähän. Tiedontarpeen muutosta yhteiskunnassa tulisi seurata tiedontuottamisen muutos museoissa, mutta tämä on jonkin toisen kehittämistyöpajan aihe.


Koska museokokoelmien potentiaalisia käyttäjiä on paljon, myös käyttötarpeita on paljon. Ne liittyvät tutkimuksiin, harrastuksiin, erilaisiin mielenkiinnon kohteisiin, kulttuurituotantoihin, viestintään, ihmisten omaan elämänhistoriaan. Käyttötarpeet myös muuttuvat. Siksi oletan, että todelliset tarpeet ovat moninaisemmat kuin mihin museoiden olemassa olevat tietosisällöt tällä hetkellä vastaavat. 
Jo olemassa olevasta kulttuuriperintötiedosta meillä on kuitenkin tavoitteena tuoda käyttäjien ulottuville riittävä määrä mahdollisimman monipuolista tietoa, lainsäädännön ja erilaisten sopimusten mahdollistamissa rajoissa. Se mikä Finnassa tällä hetkellä näkyy ja mitä sieltä puuttuu, tuntuu herättävän keskustelua museoalalla tuon tuosta. Finnalla on kuitenkin mahdollisuus näyttää – museoiden niin halutessa – enemmänkin erilaista tietoa. Juuri tämä on marraskuisen työpajamme aihe.
Kaikille avoin Museoiden Finna-Foorumi on hieno juttu. Se keräsi jo keväällä ensimmäiseen tapaamiseensa kaikkiaan noin 70 museoammattilaista. 
Jo kauan olen itse ihaillut Finna-toimiston notkeaa kehittämisasennetta. Työkalut ovat siis kunnossa. Nyt meidän kaikkien museoammattilaisten täytyy vain yhdistää asiantuntemuksemme – ja puhua vihdoinkin enemmän sisällöistä. Tapaamisiin Finna-Foorumissa 20.11.!

Leena Paaskoski 
Kirjoittaja on Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Finnan konsortioryhmän varajäsen