tiistai 25. syyskuuta 2012

Kukaan ei matkusta lentoyhtiön tai hotellin takia

Miksi vain matkailun tukipalvelut markkinoivat itseään? Missä ovat sisällöt? Kimmo Levä tarkastelee matkailumarkkinointia kulttuuripalvelujen näkökulmasta.   

Minulla on ilo olla Matkailun edistämiskeskuksen (MEK) kulttuurimatkailun kehittämistä pohtivan Culture Finland –hankkeen asiantuntijaryhmän jäsen. Hanke on erinomainen osoitus siitä, että kulttuuripalvelut nähdään tulevaisuuden mahdollisuutena, jolla houkutellaan maahamme turisteja ja tulovirtaa. Paljon on MEKillä ja kulttuuripalvelujen tuottajilla kuitenkin tekemistä. Matkailua ei kaikkialla mielletä vieläkään elinkeinoksi – puhumattakaan siitä, että se miellettäisiin elinkeinoksi, jolla on tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet toimia hyvinvointimme perustana kuin monella perusteollisuuden toimialalla.

Matkailu on elinkeino, joka edellyttää menestyäkseen yhteistyötä. Matkailun tukipalveluja ovat hotellit, VR, lentoyhtiöt, bussi- ja taksiyritykset sekä tietenkin ravintolat, kahvilat ja matkamuistomyymälät. Varsinaisia matkailupalveluja ovat elämyksiä ja sisältöjä tarjoavat toimijat, joilla ihmiset saadaan liikkeelle kotoaan. Museot ovat tässä ryhmässä luonnollisesti etujoukoissa.

Matkailutoimijoiden roolitus on tällä hetkellä erikoinen. Finland Festivals ry:n toiminnanjohtaja Kai Amberla ihmetteli tavatessamme, että hänen edustamansa järjestö oli ollut eräillä kansainvälisillä
matkailumessuilla ainoa sisällöistä kertova suomalainen toimija. Muut suomalaiset paikallaolijat esittelivät lähinnä liikenne- ja majoituspalveluitaan. Minua puolestaan on ihmetyttänyt jo parin kesän ajan varkautelaisen hotelli Oscarin ainakin Hämeenlinnan alueella näkyvä mainoskampanja, jossa he mainostavat hotelliaan mukavana yöpymispaikkana.

Näistä esimerkeistä herää väistämättä kysymys, miksi pääosin vain matkailun tukipalveluja tarjoavat toimijat markkinoivat. Matkailupalvelujen tarjoajien eli sisältöjen tuottajien markkinoimattomuudessa on kyse sekä kyvyttömyydestä että osaamattomuudesta. Matkailutoimijat ovat keskimäärin muutaman sadan tuhannen euron liikevaihtoa pyörittäviä pajoja, joilla ei ole käytännössä mahdollisuutta investoida markkinointiin sen enempää rahaa kuin henkilötyötäkään. Myös asenteena on usein: Kyllä hyvä tuote itsensä kauppaa.

Matkailun tukipalvelujen tarjoajat taas ovat pääosin miljoonien liikevaihtoja pyörittäviä konserneja, joilla on sekä mahdollisuuksia että osaamista tehdä näkyvää markkinointia. Ongelmana on vain se, että matkailumielessä heillä ei ole mitään markkinoitavaa. Kukaan ei lähde liikkeelle kotoaan vain siksi, että saa lentää sinivalkoisin siivin tai olla yötä Scandic-hotellissa, vaikka Varkaudessa ja Finnairilla näin haluttaisiin uskoakin.

Menestyäksemme yhteiskuntana ja toimialana matkailupalvelujen ja matkailun tukipalvelujen on tulevaisuudessa löydettävä toisensa. Kaikki voittavat, kun matkailun tukipalvelujen osaaminen ja resurssit ovat matkailun sisältötuottajien käytössä. Finnair tekee paremman tuloksen mainostamalla suomalaisia museoita kuin omia siipiään ja Varkauden hotelli Oscar mainostamalla kaupungissa olevia museoita kuin omia aamiaisiaan ja vuoteitaan. Koira ja häntä on saatava samaan rytmiin. Nykyisen meiningin jatkuessa häntä on vahvasti kääntymässä koipien väliin.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto

perjantai 7. syyskuuta 2012

Vapaus ja vastuu

Verkostotyöskentelyä Museo 2015 -hankkeen parissa. Kuva: Satu Savia
 Satu Savia pohtii etätyön mahdollisuuksia museoiden kehittämistyössä.

Pekka Ruohotie ja Juhani Honka ovat kirjassaan Ammatillinen huippuosaaminen (2003) määritelleet asiantuntijuuden koostuvan teoreettisesta, käytännöllisestä ja kokemuksellisesta tiedosta sekä itsesäätelytiedoista ja -taidoista. OECD:n DeSeCo-tutkimuksen mukaan avainosaamiseen kuuluu kyky käyttää apunaan erilaisia IT-välineitä ja sosiokulttuurisia tekniikoita.

Etätyössä on pitkälti kyse edellä mainituista: itsesäätelytaidoista ja it-välineistä, mutta vielä enemmän luottamuksesta. Museo 2015 –hanke perustuu museokentän keskinäiseen luottamukseen ja yhteistyöhän. Hankkeen työ- ja kommenttiryhmissä on jo lähes 150 museoiden kanssa ammattinsa puolesta tekemisissä olevaa. Lisäksi hanketta seuraa postituslistan, uutiskirjeen ja Museoliiton Museoposti-listan välityksellä tuhansia aiheesta kiinnostuneita. Toivottavasti lisää seuraajia tulee myös hankkeen Twitterille.

Museo 2015 –työryhmien lähikokoukset ovat hyvin tärkeitä. Suurin osa hankkeen tuotoksista on kuitenkin tehty ja tehdään eDuunilla tai sähköpostilla. Hankkeen asiantuntijat tekevät siis töitä etänä. Myös etätyössä on kyse luottamuksesta.

Kaikessa asiantuntijatyön tekemisessä on kyse luottamuksesta. Harva museojohtaja kyttää tulevatko työt tehtyä ja museoalan työtekijät ovat monesti kutsumusammatissa. Etätyön tekemiseen liittyy kuitenkin jännitteitä. Työntekijän pitää luottaa itsekuriinsa: ei pidä laiskotella muttei innostua tekemään töitä ympäri vuorokauden. Työkavereiden ja johdon puolestaan on luotettava siihen, että tulosta syntyy. Johdon on oltava tarkkana, ettei epäilys työntekijän lusmuilusta vie selkävoittoa omassa päässä tai työyhteisössä. Jos epäluottamus on syynä etätyön eväämiseen, kannattaa pikaisesti selvittää luottamuspulan pohjimmaiset syyt.

70 prosenttia viestinnästä on muuta kuin sanoja. Organisaatiotutkija, strategia- ja tuloskonsultti Ari Heiskasen mukaan etätyötä on kritisoitu siitä, että etätyöskentelyssä työkavereilta ja johdolta jää paljon ei-sanallista viestintää huomaamatta. Istuma-asennot, naurunpyrskäykset ja huokaukset kertoivat todella paljon tunnelmista esimerkiksi Museo 2015 –hankkeen kokonaisarkkitehtuurityöryhmän kokouksessa elokuun puolivälissä. Kaikilla on varmaan kokemuksia siitä, että sähköpostissa tai Facebookissa asioita tulkitaan helposti väärin. Hymiöiden käyttökin unohtuu joskus kiireessä ja viesti menee pieleen.

Museoiden asiantuntijatöitä pitäisi pystyä tekemään etänä. Valtionhallinnossa etätyön mahdollistamista ohjeistaa Valtiovarainministeriö. Koska työaikalainsäädäntö ei tarjoa vielä reunaehtoja etätyölle, ratkaisuna toimii vaikkapa yt-lain vaatima henkilöstösuunnitelma, johon etätyön reunaehdot voidaan kirjata.

Tulkaa mukaan Museo 2015 –hankkeeseen vaikka etänä ja viettäkää luottamuksen täyteistä toista kansallista etätyöpäivää perjantaina 21.9.2012.

Projektipäällikkö Satu Savia, Museo 2015 -hanke