maanantai 16. syyskuuta 2013

Särkyneiden sydämien museo rikkoo todennäköisyyksiä

Seitsemässä vuodessa maailmanmaineeseen noussut pieni kroatialaismuseo
välittää vahvoja tunteita.


Artikkeli on julkaistu 
Museo-
lehden numerossa 3/2013.
Lähtökohdat ovat vaatimattomat. Zagrebissa sijaitseva museo on vuokralla pienessä huoneistossa.
Vau-arkkitehtuuri loistaa poissaolollaan, eikä museo saa senttiäkään julkista rahoitusta.

Siihen vaatimattomuus päättyy. Museosta ovat kertoneet esimerkiksi BBC, CNN, New York Times, The Economist, Daily Mail, Le Monde, Der Spiegel ja lukuisat muut kansainväliset tiedotusvälineet. Kun Googleen kirjoittaa museon nimen – Museum of Broken Relationships – löytää yli miljoona mainintaa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Särkyneiden sydämien museolla on myös kiertävä näyttely, joka on vieraillut 26 kaupungissa ympäri maailmaa. Kun näyttely oli Lontoossa, brittiläiset tiedotusvälineet kehuivat sitä kaupungin kiinnostavimmaksi kohteeksi. Vuonna 2011 museo palkittiin Kenneth Hudson -palkinnolla, joka myönnetään Euroopan innovatiivisemmalle museolle.

Vaikuttaa siltä, että museo on tehnyt jotakin oikein.



Hääkuva-albumi, jossa pariskunta poseeraa maireasti hymyillen. Video, jossa vanha nainen kertoo Napoleonin aikaisesta kultarahasta, jonka hän sai rakastetultaan 1940-luvulla. Auton takapeili, joka on hajonnut mustasukkaisuuskohtauksessa. Tyynyn päälle aseteltu kroaattisotilaan jalkaproteesi.

”Proteesi kesti kauemmin kuin rakkautemme. Se oli tehty vankemmasta materiaalista”, esittelytekstissä kerrotaan.

Kun ilta Balkanilla pimenee, museon ovet ovat edelleen auki. Huoneet ovat täynnä ihmisiä, jotka tutkivat keskittyneesti esineitä. Tai oikeastaan he lukevat esineiden vieressä olevia, pienellä kirjasinkoolla tulostettuja tarinoita. Yksikään museovieras ei näytä siltä, että lukemista olisi liikaa.

Esineet ja niiden tarinat on koottu eri puolilta maailmaa. Rakkaus ja sen menetys ovat universaaleja
tunteita, joihin kaikki osaavat samaistua. Ne ylittävät kulttuurien ja valtioiden rajat.

Olinka Vištican ja Dražen Grubišici lomamatkoilla mukana
ollut rakkausnalle löytyy museon kokoelmista.


Museon perustajat Olinka Vištica ja Dražen Grubišięc kipuilivat oman vaikean parisuhteensa kanssa pitkään.

”Kun kävimme läpi eroprosessiamme, ajatus pälkähti mieleemme. Yhtäkkiä tuntui selvältä, että ex-pariskuntien yhteisille esineille ja kokemuksille pitäisi perustaa museo”, Vištica kertoo.

”Keskustelimme ajatuksesta ystäviemme ja tuttaviemme kanssa. Kaikki suhtautuivat siihen innostuneesti.”

Kesti pari vuotta, ennen kuin jo eronneen taiteilijapariskunnan ideasta tuli totta. Näyttely avattiin Zagrebissa vuonna 2006. Ensimmäiset esinelahjoitukset Vištica ja Grubišięc kokosivat ystäviltään, tuttaviltaan ja heidän tuttaviltaan. He eivät osanneet arvata, että taideprojektia katsomaan saapuisi myös uutistoimisto Reutersin toimittaja.

”Meille alkoi tulvia puheluita ja sähköposteja eri puolilta maailmaa. Ihmiset rakastivat ideaa, tahtoivat lahjoittaa esineitä tai isännöidä näyttelyä omassa kaupungissaan. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, olemme tässä pisteessä.”

”Onhan tämä uskomatonta”, Vištica nauraa.

Pettynyt hän on ainoastaan siihen, että kansainvälisestä huomiosta huolimatta kotikaupunki ei suostu tukemaan museon toimintaa millään tavalla.

”Kaupunki omistaa paljon tyhjillään olevia tiloja, mutta me joudumme maksamaan kovaa vuokraa yksityiselle vuokranantajalle. Tuntuu hieman siltä, että kotijoukot ovat pettäneet meidät. Tripadvisorin mukaan olemme sentään Zagrebin houkuttelevin turistikohde.”



Olinka Vištica kertoo, että museon ansiosta hän on oppinut entistäkin syvemmin kunnioittamaan sitä hämmästyttävää voimaa, joka henkilökohtaisesti kerrotuissa tarinoissa on.

”Niiden jakaminen yhdistää ihmisiä, auttaa selviämään vastoinkäymisistä ja ymmärtämään toisiamme. Tarinoiden merkitys elämässämme on käsitykseni mukaan paljon tietopuolta voimakkaampi.”

Kun museokävijä uppoutuu toisten ihmisten tarinoihin, hän ei ole vain passiivinen tarkkailija, vaan hän tutkii samalla omaa elämäänsä.

”Näen tarinallisuuden ja perinteisen museotyön rajojen hämärtämisen suurena mahdollisuutena museoille”, Vištica pohtii.

Yksi tärkeä asia on selvittämättä.  Koska kiertävä näyttely saapuu Suomeen?

”Meillä ei ole valmista listaa kohteista joihin menemme. Kaikki riippuu siitä, mihin meidät kutsutaan ja mistä löydämme sopivan paikallisen kumppanin. Toivottavasti ei tarvitse odottaa kauan, että löydämme sellaisen Suomesta!”

”Olisi hienoa myös kasvattaa museomme kokoelmia suomalaisilla tarinoilla rakkaudesta ja sen menetyksestä.”

Särkyneitä sydämiä verkossa: Museum of Broken Relationship


Seppo Honkanen
Kirjoittaja on Suomen museoliiton viestintäpäällikkö

1 kommentti:

  1. Tämän museon menestyksestä kannattaisi suomalaistenkin ottaa oppia. Suuret tunteet ja tarinat puhuttelevat.

    VastaaPoista