Missä olemme? Mihin olemme menossa? Onko suuntamme sama kuin muilla?

Onko museoala nousussa vai laskussa? Miltä Suomen ja Ruotsin museovuosi 2012 näyttää tilastojen valossa? Kuva: Magnus Fröderberg/norden.org

Kimmo Levä tarkastelee Suomen ja Ruotsin museokenttää vuoden 2012 tilastojen pohjalta. Kumpi voittaa maaottelun?

Entisenä puulaakitason suunnistajana tiedän kantapään kautta sen, että tavoitteeseen etenemisessä useimmiten on vaikeampaa tietää missä on, kuin se, minne haluaa päästä. Organisaatioissa tilanne on useimmiten sama: tavoitetila on selkeä, mutta nykytila on hämärän peitossa.

Museoviraston blogissa Marianne Koski ja Mirva Mattila (http://blogi.nba.fi/2013/museoiden-tilastoinnin-mahdottomuudesta) ovat kiinnittäneet huomiota museoalalla nykytilatiedon keräämisen ongelmiin. Saman teeman ympärillä keskusteltiin myös pohjoismaisten museoliittojen edustajien vuosittaisessa seminaarissa, joka pidettiin Tukholmassa 16.-17.10.2013. Ongelmat pohjoismaisella tasolla tuntuivat kovin tutuilta: täytettyjä kyselylomakkeita saa pyydellä ja vastausten vertailu on vaikeaa.

Tilastot ovat tärkein työkalu, jolla voidaan arvioida, missä olemme verrattuna aikaisempaan tai verrattuna muihin alan toimijoihin. Tiedon luotettavuus on ongelma lähinnä jälkimmäisen osalta, koska annettujen tietojen kriteerit vaihtelevat vastaajittain. Eniten variaatiota tuntuu sekä kotimaisella että pohjoismaisella tasolla olevan kävijätiedoissa. Kaikkialla pohditaan, onko kahvilakävijä museokävijä vai ei. Suomessa museoiden vertailutiedon luotettavuusongelmista seuraavat vaikeudet lisääntyvät, kun opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa käyttöön VOS-järjestelmän kannustavuusosan, joka perustuu museoiden tilastovertailuun.

Tein museotilastointikeskustelun innoittamana luotettavaa tasoa olevan vertailun suomalaisen museoalan kehityksestä vuosina 2009-2012 sekä suuntaa antavaa tasoa olevan tilastovertailun Suomen ja Ruotsin museoiden tilasta vuonna 2012.

Kasvava museoala

Suomalainen museotoiminta on tunnuslukujen perusteella mukavassa myötätuulessa. Käytännössä kaikki tunnusluvut ovat kasvussa. Jokaisena vuonna välillä 2009–2012 henkilöstö, kokonaisrahoitus, kokonaismenot, ilmaiskävijät ja kokoelmat ovat kasvaneet.

Henkilöstö on lisääntynyt neljässä vuodessa 5 % eli 131 henkilötyövuotta. Kokonaisrahoitus on kasvanut 13 %, noin 18 miljoonaa euroa. Samalla aikavälillä kokonaismenot ovat kasvaneet tosin vieläkin enemmän eli 23 miljoonalla eurolla (12 %). Kiinteistömenojen kasvu oli 12 % ja palkkamenojen 13 %. Muut toimintamenot ovat kasvaneet samaa luokkaa. Ainoastaan kokoelmamenot ovat olleet laskussa. Vuosina 2009-2012 ne vähenivät 7 % eli 196 000 eurolla. Tämä oli mitä ilmeisemmin poissa museoiden taidehankinnoita.

Ilmaiskävijät lisääntyivät 219 000 kävijällä eli 9 %. Kokonaiskävijämääräkin on ollut viimeiset kolme vuotta kasvussa. Vuonna 2012 ylitimme jälleen 5 miljoonan kävijän rajan. Edellisen kerran näin kävi vuonna 2009.

Näyttelytoiminnan osalta merkittävää on myös se, että ilmaiskävijöiden kasvun rinnalla museoiden pääsylipun hinta on noussut nopeasti. Vuonna 2012 pääsylipun keskimääräinen hinta oli 5,15 euroa. Nousua vuoteen 2010 verrattuna oli reilut 20 %. Myydyn lipun keskihinnan nousu ei suoraan kerro näyttelytoiminnan aikaisempaa paremmasta taloudellisesta menestyksestä, sillä näyttelyjen määrä on kasvanut suhteellisesti enemmän kuin kävijöiden määrä. Näyttelyä kohden kävijöitä oli esimerkiksi vuonna 2012 noin 200 vähemmän kuin vuonna 2011.

Kokoelmista nopeimmassa kasvussa on esineet, joiden määrä lisääntyi neljässä vuodessa 632 000 kappaleella. Kasvuprosentti oli 12. Valokuvien määrä kasvoi 2,1 miljoonalla (9 %). Vaikka teoshankintarahat ovat laskusuunnassa, teosten määrä on kuitenkin kasvanut huomattavasti. Vuosina 2009-2012 teosten määrä museoiden kokoelmissa lisääntyi 33 000:lla eli 10 %.

Suomi-Ruotsi 2012

Suomen (http://www.museotilasto.fi/index.php?id=17) ja Ruotsin (http://www.kulturanalys.se/statistik/museer/) museotilastot valmistuivat tänä vuonna suurin piirtein yhtä aikaa. Tilastojen laadussa Suomi vetää pitemmän korren. Suomessa vastausprosentiksi saatiin käytännössä 100, kun se Ruotsissa oli vajaat 80 %. Tosin määrällisesti Ruotsin museotilastossa on useamman museon tiedot, koska he pyrkivät saamaan tilastoihin kaikki museot, jotka täyttävät ICOM:in museomääritelmän. Suomessa tilastoitavan museon pitää täyttää ammattimaisen toiminnan mitat. Suomessa tilastotiedot on saatavissa 154 museosta, Ruotsissa 179:stä.

Ruotsalaiset kirjasivat vuonna 2012 tilastoihinsa 17,4 miljoonaa kävijää. Keskimäärin kävijöitä oli museoita kohden 97 000, kun vastaava luku Suomessa on 34 000.  Näyttelyitä ruotsalaiset rakensivat jopa enemmän kuin suomalaiset eli siellä jokaisessa museossa oli keskimäärin 10 näyttelyä vuonna 2012. Suomessa vastaava luku oli kahdeksan.

Talouden rakenteen osalta ruotsalaisten museoiden tilanne on hieman parempi kuin Suomessa. Ensinnäkin Ruotsissa museot ovat suurempia. Keskimääräinen budjetti naapurissa on 2,4 miljoonaa euroa, kun se Suomessa on 1,4 miljoonaa. Molemmissa maissa henkilöstömenojen osuus kokonaisbudjetista on noin 50 %. Kiinteistömenojen osuus Ruotsissa on 21 % kokonaismenoista, kun Suomessa vastaava osuus on 30 %.  Kokoelmamenojen osuus Ruotsissa on 6 %. Suomessa kokoelmamenot ovat vain 1 % kokonaismenoista. Muiden kulujen osuus, mikä useimmiten tarkoittaa toimintaan käytettyjä rahoja, Ruotsissa on 22 % ja Suomessa 20.

Tulojen osalta avustukset ovat Ruotsissakin museoiden talouden perusta. Siellä avustuksilla katetaan 66 % museoiden menoista. Avustusten osalta merkittävin ero on siinä, että Ruotsissa maakunnat avustavat museoita merkittävästi ja niiden osuus museorahoituksesta on suurempi kuin kuntien. Myös valtion avustusten osuus Ruotsissa on hieman Suomea suurempi (Ruotsi 40 % tuloista, Suomi 37 % tuloista). 

Museoiden omatoimisen tulon osuus on Ruotsissa suurempi. Niillä katetaan menoista noin 30 %, kun vastaava luku Suomessa on 10 % pienempi. Pääsymaksuilla katetaan Suomessa 8 % museomenoista, kun niiden osuus on Ruotsissa 11 %. Myös museokauppatulojen osuus on Ruotsissa pari prosenttia Suomen suurempi (Ruotsi 8 %, Suomi 6 %). Palvelutulojen (6 %) ja sponsoritulojen (1 %) osuus on molemmissa maissa samaa tasoa . Yllättävänä voi pitää sitä, että myös Ruotsissa sponsoroinnin merkitys museoiden taloudessa on marginaalista.

Odotettavissa lisää tilastotyötä

Tilastotietoja kerätään niiden vertailukelpoisuuden vuoksi. Kehittämiselle tämä asettaa melkoisen haasteen. Jos tilastointia uudistetaan huomattavasti, vertailu vaarantuu. Toisaalta jos tilastointia ei uudisteta, toiminta ja tilastointi saattavat lähteä eri teille.

Ainoa ratkaisu lienee, että tilastoinnissa pidetään vanhat ja otetaan uusia mittareita mukaan niiden tarpeen ilmennyttyä. Vastaajille tämä tulee näkymään pitenevinä kyselylomakkeina. Kun tiedoilta odotetaan toimijoiden välisessä vertailussa luotettavuutta, seurauksena on pitenevät täyttöohjeet. Vuonna 2014 tilastotietojen täyttämiseen on hyvä varata jo erillinen kohta vuosikalenteriin.

Kimmo Levä

Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri