Tosifanin ABBA-museo

Kuvat: Tuuli Rajavuori/SML

Dancing Queen, Money, money, money, Waterloo, Mamma Mia... Kukapa ei tuntisi ABBA:n
hittejä? Miltä 1970-luvun suosikkibändi näyttää museoituna? Tuuli Rajavuori vieraili ABBA-museossa Tukholmassa.

Ruotsalaiset osaavat viihteen. Musiikkibisneksen lisäksi osaaminen on laajennettu nyt myös museokentälle. Toukokuussa 2013 avatusta on ABBA The museumista tuli nopeasti supersuosittu turistikohde, jossa vieraili ensimmäisen vuoden aikana yli 350 000 kävijää, joista suurin osa oli ulkomaalaisia. Museo onkin nopeasti vakiintunut monen matkanjärjestäjän vakikohteeksi. Miten ruotsalaiset tekivät sen?

Lisämaksusta mukaan saa äänioppaan, josta voi kuunnella ABBA-jäsenten henkilökohtaisia kertomuksia yhtyeestä

ABBA-museossa voi antautua fanittamiseen täysillä. Museovieras voi tanssia ABBA-hologrammien kanssa, tutkia miltä itse näyttäisi ABBA:n esiintymisasuissa ja -kampauksissa tai miksata kappaleet uusiksi. Kännykkäkamerat räpsyvät jokaisessa huoneessa, sillä poseerauspaikkoja riittää. Pääsylipun skannaamalla omat nauhoitukset voi tallentaa ja katsoa uudelleen kotona. Onnekkaimmat saavat jutella ABBA:n jäsenten kanssa punaisen puhelimen soidessa tai näkevät, miten Bennyn nykyiseen studioon yhdistetty piano soi yksikseen. ABBA on siis videoiden ja nauhoitusten lisäksi läsnä museossa lähes oikeasti.

Museon sijainti Djurgårdenissa on toki otollinen, sillä lähes jokainen Tukholman-kävijä tuntee vieressä sijaitsevat Gröna Lundin huvipuiston, Skansenin ulkomuseon, Vasa-museon ja Junibackenin. Pelkkä hyvä sijainti ei kuitenkaan riitä. Tässä museossa panostetaan elämykseen. Aidoilla esineillä ei ehkä ole niin väliä, kun nykyajan museovieras innostuu diskomuuvien tahdissa.

Päätähtien Agnethan, Bennyn, Björnin ja Fridan lisäksi museossa esitellään myös muita henkilöitä ABBA:n menestyksen takana. Puvustaja, tuottaja, kampaaja ja muut lavan takana työskennelleet ovat saaneet oman nurkkauksensa. Samalla museon teemaa on saatu laajennettua hiukan bändin ulkopuolelle. Rankka kiertuelämä ei ehkä lopulta ollutkaan pelkkää juhlaa.

ABBA-museota ei ole brändätty ainakaan liian edulliseksi kohteeksi. Lippujen hinnat vaihtelevat hiukan maksutavan mukaan. Itse maksoin ennakkolipusta 195 kruunua eli noin 21,5 euroa. Kahden aikuisen ja korkeintaan neljän lapsen perhelippu maksaa 520 kruunua eli noin 57 euroa, mikä ainakin suomalaisittain tuntuu korkealta hinnalta. Ennakkolipun ostajat varaavat samalla myös ajankohdan,
jolloin aikoivat museoon saapua. Järjestelyllä yritetään pitää jonot kohtuullisina, sillä museon tilat eivät ole valtavat. Oman vierailuni aikaan jonoa ei ollut – sen sijaan 15 minuutin saapumismarginaali aiheutti hiukan matkastressiä, eikä mahdollista ainakaan kovin spontaaneja suunnitelmien muutoksia. Kannattaa myös huomata, että museossa voi maksaa vain pankki- ja luottokorteilla, ei käteisellä.

Näyttely päättyy museokauppaan, jonka visuaalinen ilme on samankaltainen kuin museossa. ABBA-tavaraa on myytävänä laidasta laitaan ja kauppa tuntuu käyvän.

ABBA The Museum tyydyttää 1970-luvun nostalgian nälkää, mutta ainakin omasta puolestani kertavierailu taitaa riittää. Tosifanille museossa on varmasti paljon koettavaa, mutta peruskävijälle kohde jää hiukan ulkokultaiseksi. Kappaleet ovat tuttuja ja onhan niitä hauska kuunnella ja katsella. Yhden bändin ympärille rakennettu kokonainen museo ei ehkä kuitenkaan kanna ihan loppuun asti. Varsinkin loppupuolella ideat tuntuvat olevan hiukan vähissä, eikä tunnelmaa enää nouse edes "kultahuoneessa", jossa on esillä aitoja esiintymisasuja ja eri puolilta maailmaa saatuja kultalevyjä.

 ABBA-museo on Swedish Music Hall of Famen pysyvä näyttely. ABBA-museon jälkeen varsinainen populaarimusiikin historiallinen näyttely tuntuu vaatimattomalta ja pieneltä, eikä suurin osa vieraista taida edes kurkata sisälle.

Tuuli Rajavuori

 Kirjoittaja työskentelee Suomen museoliitossa projektikoordinaattorina ja tiedottajana