 |
| Kuva: Kirsi Muurama |
Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä osallistui viime viikolla Venäjän museoliiton vuosikokoukseen. Kokouksesta jäi tuliaisiksi yhteistyösopimus ja katsaus Venäjän museoiden nykytilaan.
Osallistuin viime viikon lopulla Venäjän museoliiton (The Union of Museums of Russia) vuosikokoukseen, joka järjestettiin Pietarissa vuosittaisen kulttuurifoorumin yhteydessä. Museoliiton vuosikokoukseen osallistui reilut 200 museonjohtajaa. Kulttuurifoorumissa oli osallistujia yli 8000 kaikilta kulttuurin lohkoilta, ja sen pääteema oli tänä vuonna elokuva.
Venäjän museoliitto on perustettu vuonna 2002, ja siinä on jäseninä noin 400 museota. Uudet jäsenet hyväksytään vuosikokouksessa äänestyksellä. Tänäkin vuonna kokouksessa hyväksyttiin yli 10 uutta jäsenmuseota, joista monet Krimin alueelta. Keskustelua aiheutti vain erään rahakokoelmaa ylläpitävän ja esittävän museon jäsenyys. Selvitysten jälkeen voitiin kuitenkin todeta, että sekin täyttää museon ja siten jäsenyyden kriteerit.
Toiminnassaan Venäjän museoliitto keskittyy viranomaisiin ja poliitikoihin kohdistuvaan edunvalvontaan paikallisella ja alueellisella sekä liittovaltion tasolla. Koulutustoimintaa ja viestintää on vähän. Venäjän museoliiton puheenjohtaja on Eremitaasin pääjohtaja Mikhail Piotrovsky. Liiton pääsihteerinä työskentelee aikaisemmasta uskontojen museon johtajan toimesta jo eläkkeellä oleva Boris Arakcheev.
Kuten tavallista, museoiden mahdollisuudet ja uhat näyttävät monilta osin samankaltaisilta molemmin puolin rajaa. Kasvava kulttuurimatkailu ja digitalisaatio ovat muuttamassa museotyötä ja museoiden yhteiskunnallista roolia. Venäjän museoissa vierailee vuositasolla n. 100 miljoonaa kävijää. Digitalisaation edistämiseen liitolla on melko varauksellinen kanta, ja puheenjohtaja painotti puheessaan työn priorisointia fyysisten materiaalien säilymisen varmistamiseen. Kokoelmatyön kehittämisessä nousi esiin meillekin tuttu tavoite eli kokoelmien liikkuvuuden lisääminen.
Sekä Suomessa että Venäjällä yhteisenä uhkana näyttäytyy talouden kehitys. Rahoitus ei ole Venäjällä kasvanut vuosiin, ja tällä hetkellä budjettivarat riittävät lähinnä palkkojen maksuun. Esiin nousi myös ongelma museoalan matalasta palkkatasosta. Museoammattilaisen keskipalkan kerrottiin olevan 15 000 ruplaa kuukaudessa, mikä nykyisellä kurssilla tarkoittaa noin 240 euroa. Käydyissä keskusteluissa tulikin esiin, että alhainen palkkataso on merkittävästi vaikeuttamassa henkilöstön saatavuutta ja nuorten hakeutumista museotyöhön.
Taloudellisia kysymyksiä enemmän Venäjän museoliiton kokouksessa puhutti kuitenkin painostus, jota koetaan tulevan sekä poliittiselta taholta että erilaisilta aktivistiryhmiltä. Aktivistien tekemät tihutyöt museoissa ovat lisääntyneet huomattavasti, ja esimerkiksi näyttelyissä olevia taideteoksia on sotkettu. Poliittinen painostus tai ohjaus on ilmeistä, sillä vuosikokouksessakin puhunut Venäjän liittovaltion varakulttuuriministeri totesi suoraan, ettei valtion rahoitusta tule käyttää yhteiskuntakriittisen toiminnan tukemiseen. Tästä esimerkkinä hän nosti esiin Pussy Riotin.
Venäjän museoiden toiminnassa ongelmaksi nostettiin myös korruptio, joskin näkökulma oli se, että korruption vähentämiseen tähtäävät toimet ovat vaikeuttaneet museoiden toimintaa. Korruptiota ei esitettyjen näkökulmien ja esitetyn korruption määritelmän perusteella esiinny museoissa. Erityisen kriittisesti suhtauduttiin juuri voimaan tulleeseen lakiin, joka kieltää sukulaisten palkkaamisen museoihin. Museotyötä verrattiin sirkukseen, jossa sukudynastioiden olemassaolo ja muodostuminen on elinehto. Tässä suomalaiselle museosektorille hieman oudossa keskustelussa kritisoitiin vahvoin sanankääntein Venäjän museoliittoa selkeästä vaikuttamistyön epäonnistumisesta. Kysyttiin jopa sitä, mitä pitäisi tehdä, kun museon työntekijöitä menee keskenään naimisiin. Onko potkujen paikka?
Oma tähtihetkeni vuosikokouksessa oli Suomen museoliiton ja Venäjän museoliiton välisen yhteistyösopimuksen jatkokauden allekirjoittaminen. Nyt yhteistyötämme raamittava sopimus jatkuu Vuoden 2019 loppuun.
Sopimuksen keskeinen tavoite on lisätä museoiden välistä kommunikointia. Tässä onnistuaksemme meidän on lisättävä keskinäistä luottamusta ja madallettava kynnyksiä käytännön yhteistyössä, kuten kokoelmien liikkuvuuden osalta. Kynnyksiä on erityisesti Venäjän puolella Suomea byrokraattisempien ja muodollisempien toimintatapojen vuoksi.
Yhteistyösopimus velvoittaa meitä
- Suomalais-venäläisten museopäivien järjestämiseen joka kolmas vuosi,
- verkostoitumiseen ja asiantuntijavaihtoon museoiden välillä,
- parhaista käytännöistä tiedottamiseen,
- yhteisten seminaarien ja kokousten järjestämiseen,
- kestävän kehityksen edistämiseen museoalalla,
- aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön säilymisen edistämiseen,
- yksittäisten museoiden välisen yhteistyön edistämiseen ja
- yhteistyön lisäämiseen kansainvälisissä kysymyksissä.
Yhteistyösopimus Suomen museoliiton ja Venäjän museoliiton välillä on tärkeä, mutta sen merkityksen määrittelee toteutuminen. Tähän vuoteen päättyvän ensimmäisen sopimuskauden tuloksia emme voi juhlia, mutta yhteydenpitomme oli tiiviimpää kuin olisi ollut ilman sopimusta. Vuoden 2017 alusta alkavalla toisella sopimusjaksolla on edeltäjäänsä paremmat mahdollisuudet onnistua.
Olemme jo tuttuja keskenämme, ja vuodet 2017 ja 2018 nostavat poikkeuksellisella tavalla esiin yhteisen historiamme käännekohdat sekä tarpeet niihin liittyville keskusteluille, hankkeille ja esiintymisille. Venäjällä saamani käsityksen mukaan Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Jos tämä tulkinta ei kelpaa, yhteistyön tiivistämisellä on jo kiire.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti